Lausunnot

Tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla julkaistaan sellaisia lausuntoja, joilla on yleistä tai oikeudellista mielenkiintoa.

Takaisin

Tasa-arvovaltuutettu arvioi kunta-alan paikallisen tuloksellisuuteen perustuvan kertaerän syrjiväksi (TAS 408/2018, annettu 10.3.2020)

Tasa-arvovaltuutettu arvioi kunta-alan paikallisen tuloksellisuuteen perustuvan kertaerän syrjiväksi (TAS 408/2018, annettu 10.3.2020)

Kunta-alalla solmittiin helmikuussa 2018 paikallista tuloksellisuuteen perustuvaa kertaerää koskeva virka- ja työehtosopimus. Kertaerä maksettiin tammikuussa 2019 lähtökohtaisesti kuntien ja kuntayhtymien koko henkilöstölle. Sitä eivät kuitenkaan saaneet ne työntekijät ja viranhaltijat, joilla ei ollut 3.9.2018–18.11.2018 välisenä aikana yhtään palkallista päivää.

Tasa-arvovaltuutettu katsoi kertaerää koskevan määräyksen kriteerit tasa-arvolain vastaisiksi siltä osin kuin kertaerä evättiin niiltä työntekijöiltä, joilla ei ole ollut tarkastelujaksona yhtään palkallista päivää äitiysvapaan, vanhempainvapaan tai hoitovapaan takia.

Tasa-arvovaltuutetun saamien selvitysten perusteella kertaerän maksamisen tarkoitus on ollut palkita henkilöstöä siitä, että kunnissa tehdään strategiaan perustuvaa työtä tuloksellisuus- ja tuottavuustavoitteiden eteen. Työntekijän ei edellytetä osallistuneen tuloksellisuus- ja tuottavuustavoitteiden edistämiseen ollakseen oikeutettu kertaerään. Kertakorvausta koskevassa määräyksessä tarkoitetut toimenpiteet edellytetään toteutetun vuosien 2018–2019 aikana, mutta ne ovat voineet alkaa tätä aiemmin tai päättyä myöhemmin.

KVTES:n mukaisen kertaerän saadakseen työntekijän ei siis ole tarvinnut olla yksilötasolla tekemässä mitään toimia tuloksellisuus- ja tuottavuustavoitteiden toimeenpanemiseksi. Näin ollen konkreettinen työnteko ei ole erottava seikka kertaerän saaneiden ja saajajoukon ulkopuolelle jääneiden työntekijöiden välillä. Kaikki ne työntekijät, jotka ovat olleet palvelussuhteessa kuntaan silloin, kun kertakorvausta koskevassa määräyksessä tarkoitetut toimenpiteet on edellytetty toteutettavan näyttävät lähtökohtaisesti olevan samassa asemassa kertaerän maksamisen tarkoitukseen nähden. Tämä koskee yhtä hyvin palkattomalla äitiysvapaalla olleita kuin vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olleita työntekijöitä.  

Tällä perusteella syntyi epäily syrjinnästä äitiysvapaan perustella ja olettama syrjinnästä vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden perusteella. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan asiassa ei tullut esiin seikkoja, joilla vaatimusta yhdestä palkallisesta päivästä 3.9.–18.11.2018 välisenä aikana olisi voitu hyväksyttävällä tavalla selittää tai perustella.

Hyväksyttävä perustelu ei ole pelkästään se, että edusta oli sovittu tavalla, joka väistämättä jätti tietyt työntekijät sen ulkopuolelle. Oleellista syrjivyyden arvioinnissa oli se, edellyttikö tasa-arvoinen kohtelu bonuksen maksamisen tarkoitus huomioon ottaen sen maksamista myös maksuajankohtana poissa olleille työntekijöille.

Myöskään se seikka, että kertaerä oli mahdollista saada tekemällä vähintään yksi palkallinen päivä tarkastelujaksolla, ei tehnyt kertaerän kriteereistä syrjimättömiä. Tämä mahdollisuus ei koskenut kaikkia työntekijöitä. Se edellytti, että työnantaja salli töihin tulon. Kaikille töihin tulo palkattomalta perhevapaalta ei ole mahdollista myöskään esimerkiksi lastenhoidon järjestämiseen liittyvien seikkojen takia.

Selvityksissä korostettiin, että kaikkia palkattomilla vapailla olleita työntekijöitä kohdeltiin samalla tavalla. Se että jotkut muutkin työntekijät jätettiin ilman kertaerää, ei kuitenkaan oikeuta palkattomalla perhevapaalla olleiden työntekijöiden huonompaa kohtelua verrattuna kertaerän saaneisiin työntekijöihin, joiden voidaan katsoa olleen samassa asemassa kertaerän maksamisen tarkoituksen suhteen. Palkattomilla perhevapailla olleet eivät myöskään ole välttämättä olleet samassa asemassa muista syistä poissa olleiden kanssa sen suhteen, voisivatko he tulla töihin yhdeksi päiväksi.

13.03.2020